Saariston laiturit on kautta aikain tehty talvella jään päältä. Talven aikana veistetty arkku on asemoitu jäälle odottamaan kevättä tai sitten paalutus on tehty jäältä hartiavoimin ja kivet kannettu rannasta. Mutta ajat muuttuvat ja nykyään puuhastellaan pääasiassa avoveden aikaan nostureiden ja kaivureiden voimin.

Laiturin arkun teen mielellään ns esivalmisteena, joka nosturilla asennetaan paikkaansa. Maissa esivalmisteena tehtävästä arkusta saa paikalleen tehtyä arkkua tukevamman, koska kuivilla arkun saa pultattua tukevasti nippuun kokonaisuudessaan ja siihen saa tehtyä kunnollisen lankkupohjan kivitäytettä varten.

Myös esivalmistearkku ankkuroidaan paikoilleen pohjaan painettavilla paaluilla tai jos arkku asennetaan kalliopohjalle, niin ankkurointi tehdään sukeltajan toimesta kallioon poratuilla HST-tapeilla.

Jos lankkuarkku kuitenkin päätetään tehdä suoraan paikalleen, esimerkiksi suuren kokonsa takia, on tärkeää, että paalutus saadaan sidottua kunnolla paikalleen kivitäytteen painolla. Muuten jää saattaa päästä painamaan tai nostamaan paalutusta. Sama pätee pystypaaluarkkuun. Mutta tähänkin löytyy ratkaisu.

Jos vanha arkkulaituri päätetään uudistaa, niin vanha kiviarkku kannatta aina käyttää hyödyksi, jos se vain on mahdollista. Jos vanha arkku on vähänkään mallissaan ja puu kovaa, niin järkevin tapa on rakentaa uusi pystylankutus tai -paalutus, joka sidotaan vanhaan arkkuun. Vanha arkku on jo paikkansa hakenut ja näin säästetään myös kustannuksissa. Ilman mekaanista rasitusta puupaalut säilyvät veden alla ja savessa helposti satakin vuotta.

Käyn paikalla veloituksetta arvioimassa asiakkaan kanssa sopivimman ratkaisun, jonka pohjalta annan tarjouksen.